Polkakaramellien historia

Punavalkoraitaisten piparminttumakeisten historia on pitkä ja mielenkiintoinen! Kaikki sai alkunsa Ruotsissa Gränna nimisessä kylässä 1800- luvulla Amalia Eriksson nimisen nuoren köyhän lesken toimesta. Amalia Eriksson syntyi vaatimattomiin oloihin Jönköpingissä vuonna 1824 piian ja hevosenkengittäjän tyttäreksi. Amalian ollessa vasta 10-vuotias menehtyivät hänen vanhempansa sekä viisi sisarusta koleraan, ja orvoksi jäänyt Amalia päätyi piiaksi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sattumusten seurauksena Amalia päätyi piikomaan Grännan kylään Vätternin kupeeseen. Yksinäisen ja kovia kokeneen Amalian huono onni tuntui vihdoinkin taittuneen, kun Amalia tapasi paikallisen räätälin Anders Erikssonin. He rakastuivat ja menivät naimisiin. Vuotta myöhemmin Amalia synnytti kaksoset, joista toinen syntyi kuitenkin kuolleena. Eikä siinä kaikki! Vain neljä päivää synnytyksen jälkeen Amalian mies sairastui ja menehtyi punatautiin. 

Amalia oli jälleen yksin ja hänen oli keksittävä miten elättää itsensä ja vastasyntynyt tytär Ida. Hänellä oli pienimuotoista kokemusta makeisten valmistamisesta juhlatilaisuuksiin. Yritteliäs ja sitkeä luonne sekä lesken asema muodostuivat Amalian pelastukseksi.  Tuohon aikaan naisten elinkeinonharjoittaminen oli rajoitettua, mutta sosiaalisista syistä myönnettiin erikoislupia. Maistraatti myönsikin leskeksi jääneelle Amalialle luvan alkaa valmistaa omin käsin polkagris – piparminttukaramelleja. Perusteluna luvan myöntämiselle oli se, että hän oli hyvämaineinen nainen sekä nauttinut asiaan kuuluvasti pyhät ehtoolliset. 

Alkuun Amalia leipoi polkakaramelleja keittiössään vain viikonloppuisin sekä juhliin, kuten häihin, hautajaisiin ja kastetilaisuuksiin. Myymälänä toimi heidän kotinsa sali, jossa punavalkoiset polkakaramellit olivat kauniisti esillä kaapeissa ja lipastoissa. Amalia oli taitava liikenainen ja polkakaramellit keräsivät nopeasti mainetta ja kiinnostusta. Jopa Ruotsin kruununprinssi perheineen vieraili Amalian leipomossa. Amalia kuoli v. 1923 mahtavassa 99-vuoden iässä. Tuolloin köyhästä yksinhuoltajaleskestä oli tullut polkakaramellien ansiosta yksi Grännan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista naisista. Tytär Ida jatkoi äitinsä polkaleipomon toimintaa kuolemaansa saakka.

Alun perin Amalian leipomo oli ollut ainut laatuaan. Polkakaramellien niittäessä suosiota myös muut Grännalaiset sokerileipurit kiinnostuivat niiden valmistamisesta. Grännasta kehittyi suosittu matkakohde ja polkakaramellien sanotaankin olevan yhä Ruotsin suosituin matkamuisto. Nykypäivänä Grännassa valmistetaan vuosittain yli 10 miljoona polkatankoa. Namitupa on ainut aito polkagrisleipomo Suomessa. Oppimme on peräisin Grännasta ja myös Namituvalla polkakaramellit valmistetaan yhä käsityönä  Amalian alkuperäisellä vuodelta 1859 peräisin olevalla reseptillä.